Espanjassa talven valo marraskuussa häikäisee silmiä. Pitää ottaa aurinkolasit. Pohjoisen kuulakas valo tuntuu vitsiltä. Ulkona on Suomen sisälämpö ja sisällä talossa palelee. Pitää kaivaa matkalaukusta villasukat. Tepastelen patiolle. Köynnöstävä kasvi tunkee itseään residenssin työhuoneen ikkunasta sisään. Päivällä huomaan sen kukintoja. Kalvakkaina maassa ja hohtavina puussa. Oikeastaan se on köynnös. Edellisen kuukauden asukas on ripustanut sen yksittäisen kukan työhuoneelle. Kuivunut kukka on hauras ja läpinäkyvä. Kukan rakenne piirtyy selkeänä ja plastisena seinää vasten. Köynnöksessä eri-ikäiset kukat keimailevat valon kanssa alati vaihtuvina sävyinä. Vanhan kaupungin kujilla ja aukioilla kiertelee sama laji. Useita väreja. Sen on täytynyt juurtua syvälle ja kauaksi vanhoista kivipinnoista. Köynnös on onnistunut selvitymään ihmisen rakentamassa ympäristössä. Se on samalla aikaa nuppuvaiheessa ja täydessä kukinnoissa. Yksikään kukista ei ole täysin samanlainen. Vanhoissa kukissa on nähtävissä siementen aihiot. Kuin paluuta nuppuun. Huomaan, että kuolemissa näkyy jo uusi elämä. Kasvi on Bougainvillea. Ihmeköynnös.

Paula Suominen työskenteli Marbellan taiteilijaresidenssissä Espanjassa vuoden 2011 marraskuussa. Esillä olevat maalaukset ovat residenssiluonnosten pohjalta tehtyjä värivaikutelmia matkasta.